Tutkimusmatkaajat

Tänään meillä oli töissä kahden koulun oppilaiden pikkujoulujuhlat, joiden jälkeen sekä oppilaat että henkilökunta pääsi kotiin jo 12-13 välillä. Ajaessani töistä kotiin ajattelin jokseenkin henkisesti pitkän päivän jälkeen rötkähtäväni sohvalle tietokoneen maailmaan, mutta auringon paistaessa niin kauniisti pienessä pakkasessa päätinkin lähteä kotiin päästyäni koiran kanssa tutkimusmatkalle kodin lähistölle. Pikkujoulujuhlissa nimittäin pääsin pitkästä aikaa soittamaan viulua. Se oli mukavaa, mutta myös raskasta koska vähän jännitin soittamista pitkän tauon jälkeen. Meillä oli opettajista koottu bändi joka soitti kun laulettiin yhteislauluja. Mutta kotiin päästyäni ajattelin, että kun olemme tähän mennessä kierrelleet vain autolla lähiteitä, nyt lähden liikkeelle jalan ja oli vielä paras mahdollinen lenkki-ilma.

 kirpsakka pikkupakkanen näkyi myös pienissä vesilammikoissa

Siispä vaihdoin vaatteet ja koiran intoillessa vieressä keräsin kameran ja koirannamit taskuun ja lähdimme ulos. Meiltä on noin kaksi kilometriä matkaa läheiselle järvelle kun jatkaa "kotitietä" suoraan eteenpäin.

ihanat auringonsäteet

Tienlaidan maisemat vaihtelevat kovastikin matkan aikana, välillä on laakeaa peltoa, kun taas välillä nousee korkea metsä molemminpuolin tietä. Nautin niin paljon siitä, että vaikka asumme kilometrin päässä "keskustasta", olemme kuitenkin ihan landella ja varsinkin kun lähtee tietä toiseen suuntaan, ei tule mitään muuta kuin luontoa vastaan.

Muutaman sadan metrin päästä kotoamme lähtee iän vanha Kirkkopolku ja sitä pitkin pääsee myös kodalle jonne näemmä matkaa on 1,7km. Mieleni teki mennä kurkistamaan sinnekin jo, mutta sovimme mieheni kanssa että sinne mennään sitten yhdessä. Saa nähdä jos vaikka ensi viikolla ehtisimme "itsenäisyyspäivälomalla" kun meille tulee kaksi poitsua hoitoon. Makkarat ja mehut vaan mukaan ja retkelle!

 Voi kuinka tuota auringonvaloa on ollut välillä ikävä täällä pimeässä...

Kamerahan hyytyi jo alkumatkasta kun en ole muistanut sitä ladata, mutta ehdin saada muutamia kuvia, ja kännykällä on otettu "huonompilaatuiset"...

Sanotaan, että naava on harvinaistumassa koko ajan, sillä se ei viihdy siellä missä ilma on saasteista. Ilokseni olen huomannut, että meidän metsissä täällä naavaa on todella paljon, ja ihan omalla takapihallakin sitä on puissa! Ei olla siis ainakaan pahimmin saastuneella alueella/maassa.

Yhdellä metsäaukealla "Eino-myrskyn" tuhot näkyivät selvästi, puita oli juurineen kaatunut kymmenisen ihan yhdeltä silmäykseltä. Meidän pikku metsästä ei kaatunut onneksi yhtään puuta, mutta ihan muutaman metrin päästä rajalta oli jo yksi kumossa.

Nuudeli oli innoissaan mukana, välillä juoksi edellä, välillä jäi haistelemaan ja juoksi täyttä kiitoa minut kiinni perästä huomattuaan etten pysähtynytkään. Annoin Nuden olla ihan vapaana, sillä se ei ole koskaan karannut tai lähtenyt mihinkään, ja tottelee heti huutaessa. Ulkona se pakkaa olemaan niin innoissaan että välillä menee ihan kirmailuksi ja pyörimiseksi (mopsit yleensäkin pyörivät ympyrää aina ollessaan kovin innoissaan ja tämä kyseinen yksilö on sitä melko usein ja herkästi!! :D ), mutta käskettäessä kävelee kauniisti jalan vieressäkin. Tämän tien varressa meidän talon jälkeen ei asu enää ketään, tien päässä on vain kesämökkejä joten näin talvemmalla uskaltaa senkin puolesta pitää vapaana! Saavuttiin järvelle, jossa pysähdyimme ihailemaan ja hengittelemään.

vastakkaista rantaa

"ulappaa"

 Ihan ei ehditty ennen auringonlaskua rantaan, ja takaapäin se olisi paistanutkin, mutta ihailtiin silti kirkasta taivasta ja tyyntä järveä. Siinä on jotain sellaista rauhallisuutta mikä pysäyttää hetkeksi. Viluinen Nuudeli ei kuitenkaan antanut pysähtyä liian pitkäksi aikaa ja jatkettiin matkaa jotta saatiin lämpö pysymään yllä.

Matkalta olisi löytynyt paljonkin kivaa kuvattavaa, yksityiskohtiakin mutta koska olimme lenkillä, en jäänyt tihrustamaan joka ikistä heinänkortta vaikka mieli teki.

Pääsimme vielä valoisalla kotiin, ja jostain kumman syystä päätin laittaa neljän jälkeen saunan lämpiämään ja saunoin oikein pitkän kaavan mukaan jalkakylpyineen päivineen. Illan sitten rauhoitin rentoutumiselle ja kuuntelin kun mies koki selvästi kovaa luomisen tuskaa säveltäessään pianolla kappaletta. :D Hienohan siitä kuitenkin tuli, vaikka itse hän taisi olla liian kriittinen tuotoksensa suhteen... Miehet! Itselläni on viikonloppuna tiedossa serkkutytön ylioppilasjuhlat sekä sunnuntaina pitkästä aikaa korukutsut, jossa pääsen väkertämään koruja uuden peilikaappini täytteeksi! ;)

Mukavaa viikonloppua!!