perjantai 2. toukokuuta 2014

Vappuja!

Niin se vappu taas tuli ja meni! Yhtä nopeasti kuin aina. Meillä vappuaattoa vietettiin rauhaisasti kotosalla ja päätimme kokeilla munkinpaistoa, sillä kumpikaan meistä ei ole eläissään tehnyt munkkeja. Olin VARMA että munkit epäonnistuvat aivan kuten kaikki pulla- ja sämpyläyrityksenikin, mutta innolla aloin valmistaa taikinaa joka näyttikin kohoavan ihan kiitettävästi.




Työnjako oli seuraavanlainen: minä pyörittelin reiät munkkeihin, paistoin ne ja mies sokeroi. Ja homma toimi saumattomasti! :) Oltiin huipputiimi mutta ihmeteltiin siinä kiireessä että miten ihmeessä joku ehtii tehdä tuon kaiken yksin...


Hommissahan oli luonnollisesti koko ajan mukana sammutuspeite, sillä luottamus toimiimme ei ollut huipussaan, todellakaan!!!


 Vasemmalla pellillä on ensimmäisiä munkkeja, joista näkee että ajoitus ei ehkä ollut vielä hioutunut täysin optimaalisen kohdilleen, mutta melko pian löytyi hyvä rytmi ja oikeanvärisiä munkkeja saatiin iso kasa aikaan. Onhan ne omalaatuisen muotoisia mutta onkos sillä sitten väliä, sitä paitsi mielestäni ne rapsakat pikku ulokkeet ovat just parhaita!!!


Ja eikun simat esiin ja munkkien kimppuun!!!


Ja suureksi hämmästykseksi NE ONNISTUIVAT!!!!
NAM NAM NAMMMM!!! Niitähän syötiin samantien parit ja saatiin mahat kipeiksi, mutta ihaninta oli että maku oli juuri sellainen kun toivoinkin, niistä tuli päältä rapeita ja sisältä pehmoisia! Oi oi. Miehen kanssa juteltiin illalla masut täynnä ja todettiin, että on kyllä kummankin elämän paras vappu, monenmoisia vappuja on tullut nähtyä ja koettua mutta jotenkin tämä perheidylli vei voiton, eikä kumpikaan kaivannut mitään muuta lisäksi vappuun! Illalla katsottiin telkkaria ja käytiin saunassa, ihanan rauhallista ja "perinteistä" vapunviettoa ilman riehumista ja rälläämistä.

Ja tulihan niitä munkkeja niin paljon että jätettiin osa syötäväksi ja ison kasan pakastin jotta niitä voi pakkasesta sitten sulatella aina kun mieli tekee. Masuasukki vaan tuntuu innostuvan niin kovasti aina kun munkkia syön etten kovin usein viitsi alkaa, se potkuttelu kun kestää älyttömän kauan ja iskut on melko koviakin jo. Kivaahan se on mutta kohtuus kaikessa, potkuissakin ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti